Etusivu / Kuntatietoa / Historia ja perinteet / Kunnan hallinnon alkuvaiheet
Ruokolahden kunnan hallinnon alkuvaiheita

Vuonna 1554 Viipurin piispa valitti, että Karjalan seurakunnat olivat liian suuria ja sen seurauksena Ruotsin kuningas Juhana III käski rakentaa kappeleita sopiviin paikkoihin. Vuonna 1572 ”pyhän Pietarin pitäjä” Jääski katkaistiin itä-länsi -suunnassa kahtia ja yläosalle annettiin nimi Ruokolahti.

Varhaisimman henkikirjan mukaan vuonna 1638 oli Suur-Ruokolahden väkiluku 1692. Ensimmäisessä väestönlaskussa 1754 Ruokolahdella oli 3711 henkeä (tai 5313 E. Jauhiainen).


Seurakunnan perustamisvuonna Ruokolahdelle rakennettiin ensimmäinen kirkko. Seurakunnan historiasta lisää sivulla  http://ruokolahdenseurakunta.fi


Kuntakokouksia ryhdyttiin pitämään 1868, jolloin seurakunta ja kunta erosivat toisistaan. Kolme vuotta aikaisemmin oli annettu ensimmäinen asetus  maalaiskuntien kunnallishallinnosta.
Kunnallislautakuntatyö alkoi 1870. Kunnallislautakunnan puheenjohtajaksi valittiin Johan Keltanen 1890. Tätä tehtävää hän hoiti 23 vuotta. Keltanen piti toimistoaan kotonaan Tarkkolassa ja siellä säilytettiin myös kunnan rautaista rahakirstua. Kerran viikossa oli toimistopäivä pitäjätuvassa. Tuo rakennus, pitäjätupa kirkonmäellä, oli rakennettu 1879. Siellä luottamusmiehet kävivät tekemässä päätöksiä.
Vuonna 1900 Ruokolahdella oli 8658 asukasta.

1900 Keltasen talo paloi ja rahakirstu eli kunnantoimisto siirrettiin tilapäisesti talon riiheen, kunnes uusi päärakennus valmistui. Tämä rahakirstu on nykyisin nähtävänä kotiseutumuseossa.

Kunnanvaltuustotyö alkoi Ruokolahdella 1909. Kunnallislaki  tuli voimaan 1917.

Vuodesta 1921 kunnankirjurina ja myöhemmin 1948 lähtien Suomen ensimmäisenä kunnanjohtajana toiminut Simo Keltanen kirjoitti Karjalan Aamu-lehdelle, että ”Vaikka pitäjämme pinta-alasta suurin osa onkin Savossa maantieteellisesti, on väestö täällä aito karjalaista.
Viipuri ruokolahtelaisten rakkain kaupunki, josta käsin lääniä hallitaan ja joka on taloudellisen ja henkisen elämämme keskus. Yhteiset ovat ilot, yhteiset surut ruokolahtelaisilla muiden karjalaisten kanssa. Usko Karjalan uuteen kukoistukseen on horjumaton.”
Kierotuorstaina kuten kiirastorstaita tuolloin nimitettiin, 13.4.1933 keskipäivän aikaan, paloi Ruokolahden kirkonmäellä sijainnut pitäjätupa perustuksiaan myöten poroksi. Palo sai alkunsa pärekatolle lentäneestä kipinästä. Palon syttyessä talossa pidettiin kunnanvaltuuston istuntoa. Ennen istunnon keskeytystä sovittiin kuitenkin seuraavan kokouksen ajasta ja paikasta. (Siitonen, Kotiseutulukemisto III s. 89, Imatra 1985.)

Kunnanvaltuuston jatkokokouksessa, kaksi päivää palon jälkeen, päätettiin pikaisesti rakentaa uusi talo. Rakennuksen piirustukset päätettiin pyytää arkkitehti Jalmari Lankiselta Viipurista. Maapohja (0,75-1 ha) ostettiin Vappu, Aino ja Eino Pätilältä. (kunnanviraston arkisto.)

Rakennukseen haettiin mallia Kuusankosken kunnantalosta, vaikka se olikin yli kolme kertaa suurempi ja kalliimpi kuin mitä Ruokolahdelle aiottiin rakentaa.Rakennusurakka annettiin K V Stenille 610 000 markan summasta. Myöhemmin kuitenkin todettiin, että rakennus tuli lähes 100 000 markkaa halvemmaksi. Talo valmistui viidessä
kuukaudessa. Huoneita oli 22, asukkaita 10 ja kylpyhuoneita yksi.
Kunnatoimisto vanha.jpg

Talon kalusto oli arkkitehti Jalmari Lankisen piirtämä ja se hankittiin viipurilaisen
Lilljamaan perillisten liikkeestä. Tuolit Schaumannilta Jyväskylästä,
valaistuslaitteet Idman Oy:ltä Helsingistä, ikkunaverhot Kotiteollisuusliike Orkamolta Viipurista.
Uuden toimitalon vihkiäisissä kunnankirjuri Simo Keltanen piti  rakennustoimikunnalle kiitospuheen. Puheessaan hän myös kiitti
arkkitehti Lankista siitä, että tämä oli luonut ajanmukaisen, käytännöllisen ja
samalla taiteellisen toimitalon. ”Kun suunnitelmanne tulivat valtuuston
hyväksyttäväksi, niin valtuustossa oli ensin suuria epäilyksiä niiden suhteen. Ei
suunnitellun koosta, eikä liijoin hinnasta, sillä valtuusto aivan hyvin ymmärsi,
että se mikä nyt vielä ehkä olisi liijan suurta, se voi vielä tämän saman sukupolven aikana osoittautua liijan pieneksikin; mutta valtuusto kiinnitti huomiota rakennuksen erikoiseen ulkoasuun. Valtuuston mielestä
se aivan liijan paljon poikkesi kuntalaisten, veronmaksajain omista asunnoista. Meidän silmämme kun eivät täällä ole vielä tottuneet kaupunkilaisiin,
taiteellisiin rakennuksiin. Te, herra arkkitehti, olitte sanonut, että tällainen rakennuksen ulkoasu on omiaan selvittämään tuleville polville, että täällä on v. 1933 eletty ajan tasalla. Tämä tulikin teidän voitoksenne, sillä me, ruokolahtelaiset, olemme aina olleet jossain määrin ylpeitä siitä, että me olemme halunneet kulkea enemmän etu- kuin jälkipäässä kunnallisiin yrityksiin
nähden. – Siis kiitos onnistuneesta työstänne.”
(Kunnanviraston arkisto.)

Valmistunut kunnantoimisto oli auki joka päivä. Toimistossa oli vakituisia virkailijoita yksi. Hänellä oli apunaan yksi apulaiskirjuri ja yksi harjoittelija. Virkakirjeitä lähetettiin keskimäärin 10 päivässä.

Ruokolahden kunnan pinta-ala oli tuolloin 1933 1006 km2 ja väkiluku 17424.

Kuntalaiset nimesivät rakennuksen Simonlinnaksi. Simo Keltanen oli oikeassa siinä, että aikaa myöten rakennus kävisi liian ahtaaksi. Nyt  kunnanviraston käytössä on myös toinen rakennus.

1936 työnsä aloittaneessa valtuustossa oli 35 valtuutettua, joista kaksi oli naisia. Toinen heistä oli kirjailija, opettaja Hilja Valtonen. Hilja Valtonen oli sanavalmis ja idearikas ja teki runsaasti aloitteita. Kerran hän esitti, että Imatrankoskelle tulisi saada katuvalaistus perustellen esitystään sillä, että naisihmisten on varsin turvatonta liikkua pimeillä kaduilla. Saattaa vaikka kuka tarttua käsikoukkuun.
- Kyllä se pian päästää, kun huomaa, että on Hilja Valtonen, huomautti Juho Kinni Kotaniemestä, jatkaen että eikös se toisaalta niin ole, että pimeässähän ne parhaat paikat naisesta löytyvät. (Sulo Siitonen,
Kotiseutulukemisto.)

1947 pidettiin Suur-Ruokolahden viimeinen valtuuston kokous.  Valtuustosalissa syötiin päivällinen ja paljastettiin Alli von Boehmin tekemä jäljennös Albert Edelfeltin taulusta Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä. Taulu on edelleen kunnanviraston seinällä. Ruokolahden asukasluku oli 1947 30 600 ja kunta oli asukasluvultaan Suomen suurin maalaiskunta. Seuraavana vuonna, 1948 Imatra erosi Ruokolahdesta ja Ruokolahden asukasmääräksi jäi 8386.

Historioitsija Sulo Siitosen mukaan Ruokolahden kannalta jako oli epäedullinen, koska Imatra vei parhaat veronmaksajat eli kaiken teollisuuden. Silloin kerrottiin, että Ruokolahdelle ei jäänyt teollisuutta muuta kuin yksi viinatehdas Utulaan ja senkin poliisi kävi särkemässä.

Imatran erottua Ruokolahdesta tuli tarve saada kuntaan oma vaakuna. Kunnanvaltuusto hyväksyi Gustaf von Numers’in suunnitteleman vaakunan 1951.

Lähteet:
Sulo Siitosen Kotiseutulukemistot
Ruokolahden kunnanviraston arkisto

Takaisin ylös